Kokeilun 100 päivän sääntö

Kokeilun 100 päivän sääntö tarkoittaa sitä, että normaalisti kokeiluvaiheen keston ei pitäisi olla yli 100 päivää.  (Tietenkin on poikkeuksia, esim jos tehdään ulkomailla, jolloin valmistelut kestävät tai jos on kyse huomattavan monimutkaisesta monen toimijan kokonaisuudesta).

Miksi?

• Kokeilussa pitää pystyä priorisoimaan. Jos kokeiluun vaaditaan yli 100 päivää voi kysyä onko priorisointia ennen kokeilua tai sen aikana tehty.
• Kokeilun pitää olla intensiivistä ja iteratiivistä tiimityötä. Sitä ei pystytä tekemään yhtäjaksoisesti pitkää aikaa.
• Usein kokeiluun liittyy myös asiakas. Ei kiireisillä asiakkailla ole mahdollisuutta osallistua täysipainoisesti hidastempoiseen kokeilutoimintaan.
• Kokeilussa ei pidä mennä liian pitkälle toteutuksessa. Kokeilu on eri asia kuin testaus tai pilotti, joissa ratkaisut on jo pitkälle konkreettisia tai jo erittäin lähellä lopullista muotoaan.
• Liian pitkä kokeilu vesittyy, koska olemassaolevaan totutaan. Sitä aletaan pitää jo valmiina ratkaisuna ja kokeilun perustavoite hämärtyy.
• Pitkästä kokeilusta saatava lisäarvo jää yleensä pieneksi verrattuna lyhyempään, eikä organisatorisista tai resurssisyistä tehtävä kokeilun pidentäminen ole kestävä peruste.
• Kokeiluissakin aika maksaa, erityisesti, jos uudistettavana on organisaatio tai liiketoiminta, jolla on on jo odotusvaihe päälle